Voitteko toimittaa meille 80 000 kappaletta levyänne?

05/05/2015

Popmusiikkia tehdään kaksitoistavuotiaille, ajatteli Laurie Anderson. Sellaisen tekeminen ei häntä kiinnostanut. Hän oli avantgarde- ja performanssitaiteilija, ei mikään popmuusikko. Avantgardetaiteilijat halveksivat populaarikulttuuria. Kaupallisen äänilevyn tekeminen oli viimeinen asia, johon Laurie Anderson halusi ryhtyä.

Suuren kansainvälisen Warner Bros –mediayhtiön agentti oli nähnyt Laurie Andersonin esittävän musiikkiaan ja koetti suostutella hänet levyn tekoon, mutta turhaan. Laurie Anderson halusi olla mediataiteilija ja tarinankertoja. Hän tahtoi esittää performansseja ja olla kantaaottava osallistuja.

Newyorkilainen tuottaja Roma Baran oli seuraamassa Laurie Andersonin esityksen harjoitusta vuonna 1980 ja alkoi houkutella häntä levyttämään edes yhden lauluistaan. Se oli omituinen laulu, johon tuottaja oli erityisen ihastunut. Taiteilija ei innostunut.

Tuottaja ei luovuttanut. Perinteiset taideteokset ovat elitistisiä, ne ovat kalliita ja tavallisen kansan ulottumattomissa, hän sanoi. Sen sijaan populaarikulttuurin tuotteet, kuten esimerkiksi äänilevyt ovat halpoja ja kaikkien halukkaiden saatavilla. Popmusiikin avulla on mahdollista tutustuttaa suuri yleisö avantgardeen. Popmusiikin avulla on mahdollista ottaa kantaa.

Tämä tehosi. Laurie Anderson suostui, mutta ilmoitti ettei ehtisi levyttämään vähään aikaan. Eikä hänellä oikein ollut rahaakaan studion vuokraamiseen ja levyn tekemiseen. Joten ehkä hieman myöhemmin.

Nyt tai ei koskaan, ajatteli tuottaja. Hän ehdotti Andersonille laulun äänittämistä kotistudiossa, välittömästi. Oli lauantai-iltapäivä ja musiikkiliikkeet olivat kiinni, joten laulu äänitettiin ikivanhalle, jo moneen kertaan käytetylle ääninauhalle, niillä soittimilla joita studiossa sattui sillä hetkellä olemaan.

Laulu oli nimeltään O Superman. Sitä ei tehty menestyshitiksi, pikemminkin päinvastoin.

Kun laulu oli äänitetty, se piti saada prässätyksi vinyylilevylle. Laurie Anderson oli juuri saanut pienen, viidensadan dollarin apurahan ja päätti käyttää sen äänilevyn julkaisemiseen. Levystä otettiin vaatimaton tuhannen kappaleen painos ja se julkaistiin pienellä newyorkilaisella levymerkillä, käytännöllisesti katsoen omakustanteena. Levyä myytiin postimyynnissä ja muutama kappale O Supermania kulkeutui Lontooseen.

Eräänä päivänä Laurie Anderson sai puhelinsoiton Lontoosta. Voitteko lähettää meille levyänne, sieltä tiedusteltiin. 40 tuhatta kappaletta ensi perjantaiksi ja toiset 40 tuhatta seuraavalla viikolla. Laurie Anderson vilkaisi nopeasti pahvilaatikkoon, jossa levyn koko tuhannen kappaleen painos oli ollut.

Laatikon pohjalla oli muutama levy. Voinko soittaa teille kohta takaisin, kysyi Laurie Anderson.

Hänen tietämättään levystä oli tullut menestys Lontoossa. Sitä oli soitettu BBC:n Radio Onen ohjelmissa, ja yhtäkkiä kaikki halusivat ostaa tuon hittisinglen. Ongelmana vain oli, ettei levyä saanut mistään.

Nyt piti toimia nopeasti. Laurie Anderson muisti Warner Bros -levy-yhtiön tiedustelun siitä, haluaisiko hän tehdä levyn. Hän soitti yhtiöön ja kysyi, olisiko mahdollista saada nopeasti 80 tuhatta single-levyä. Ei sellainen oikein onnistu, yhtiöstä vastattiin, mutta jos tulet tänne ja kirjoitat sopimuksen, niin asiaa voidaan harkita.

Ja niin liki tuntematon newyorkilainen avantgarde- ja performanssitaiteilija kirjoitti suuren mediayhtiön kanssa sopimuksen. Ei yhdestä singlestä, vaan kahdeksasta albumista. Se oli jokseenkin ennenkuulumatonta.

Laurie Anderson kuuluisuuden pyörteessä vuonna 1985:

O Superman julkaistiin 1981. Se nousi heti Englannin listan kakkoseksi ja sitä myytiin yli 300 000 kappaletta.

Se oli toden totta omalaatuinen ja kiehtova hitti. Se oli elektroninen. Se oli runollinen. Sinänsä Laurie Anderson ei esittänyt teknologisesti mitään täysin ennenkuulumatonta, mutta hän sovelsi tekniikkaa ja elektroniikkaa rennolla ja humoristisella otteella. Hänen käyttämänsä laitteet, vocoder ja harmonizer, olivat elektronisia keksintöjä, efektilaitteita, joilla voi muokata ihmisääntä.

Vocoderin ja harmonizerin avulla muokattu ihmisääni on oudolla tavalla muuttunut. Se on etäinen, persoonaton ja jopa pelottava ääni. Tuolla äänellä Laurie Anderson lausui mielipiteensä.

Hän tahtoi kertoa juuri Yhdysvaltain presidentiksi astuneen Ronald Reaganin mukanaan tuomasta poliittisesta ja yhteiskunnallisesta epävarmuudesta ja näköalattomuudesta. Hän halusi kertoa yhä vieraammaksi muuttuvasta teknologiasta ja yksinäisen ihmisen turvallisuuden kaipuusta.

Hän ei kokenut olevansa poptähti. Laurie Andersonilta kysyttiin, kuinka hän alkoi tehdä musiikkia. Puhumalla, hän vastasi. Yhtäkkiä huomasin, että puheeni alkoi yhä enemmän muistuttaa musiikkia.

Laurie Andersonin O Superman (1981) on Avaruusromun kuukauden elektronisen musiikin valinta toukokuussa 2015.

John Peel ja O Superman. Historiaa, dokumenttia:

LÄhde: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/01/voitteko-toimittaa-meille-80-000-kappaletta-levyanne?fb_action_ids=10153836402694128&fb_action_types=og.recommends

Share this

Facebook Twitter Google+